Sähkölinjojen muovi suli tulipalossa. Se lepattaa lippunauhana yötuulessa, kun kuljen halki lintujen huudon. Lehmät makaavat pelloilla, vain leuat liikkuvat. Taivaalla punerrus himmenee, pilvet liukuvat raukeina sinisyyden peitoksi. Olen kulkeilla jänisten hetkellä, ne istuvat maantiellä kuin kuninkaat ja kuiskivat korviini ruohikon salaisuuksia.

Minä kävin toisen linjan valmistujaisissa. Me itkimme itkemistämme, minäkin. Sievä pieni keijutyttö toivotti meille onnea elämiimme ja me povasimme hänelle menestystä. En tahdo jäädä tämän ajan jalkoihin. Hengitän yön hämärää, annan sen täyttää keuhkoni. Bussi ohittaa minut pienellä peltotiellä pimenneenä yönä ja tunnen kulkevani unessa. Kukaan ei odota paluutani.

Lakitukseen on viikko. Me halusimme lähteä Tampereelle, mutta aikaa ei ole. Voikukat kypsyvät tuulisessa yössä, niiden valkoiset päivänvarjot tanssivat ilmassa. Minä pureksin heinänkorren makeaa tyveä, kuuntelen pöllön kutsua. Varjot piileksivät koivujen välissä. En tiedä, tapaanko niitä enää koskaan. Aamun valkeus karkoittaa rakkaimmat salaisuutemme.