Kirjoitukset ovat viimein ohi. Olen kolmea kurssia vaille ylioppilas. Joutsenet kävelevät arkoina paksulla jäällä. "Kuolevat vielä pakkaseen," sinä sanot. Pudistan päätäni. "Ne tajuavat kyllä jatkaa matkaa. Meillä oli kotona sulaa vettä." Lintutornin viereinen kosteikko oli pääsiäisenä sakeanaan siipiä ja kaakatusta. "Ne ovat tyhmiä ja etuajassa. Ei ne mene kuitenkaan," väität. Katson harmaiden peltojen yli mitään sanomatta ja haistan miten tuuli puhaltaa alastoman metsän takaa. Tavoittelet kättäni, mutten ojenna sitä sinulle. Vieläkään et ymmärrä. 

Raapustin monisteen kääntöpuolelle kasvoja. "Kuka se on?" kysyit. "Ei kukaan. Tiedät etten osaa piirtää mallista," vastasin katsomatta ylös ja olit hetken hiljaa."Osaisit kuitenkin," sanoit, äänensävyssäsi aikomus väitellä vaikka koko lopputunti. "En," murahdin. "Milloin olet viimeksi kokeillut?" Yritin epätoivoisesti korjata vasenta silmää. "Viime viikolla. Ei onnistu, usko pois," töksähdin. Sinä vaihdoit istumapaikkaa ja olin kiitollinen.

Olin pääsiäisen kotona. Istuin jalat olohuoneen pöydällä ja katsoin laulukilpailua isäni kanssa. En tiedä miksi hän pitää niistä niin paljon, isäni ei juuri koskaan laula tai kuuntele musiikkia, edes auton radiosta. Äitini kysyi, mitä sinulle kuuluu. Hyväähän sinulle, ainahan sinulle kuuluu hyvää. Olet liian hölmö ymmärtääksesi pelätä tai stressata. Kävelit elämääni etuajassa, ja nyt tahtoisin livahtaa pois niin ettet huomaisi vaan voisit jatkaa onnellisessa turtumuksessasi. 

Syntymäpäiväsi on maanantaina enkä ole vieläkään löytänyt sinulle mitään.