Kun minä olin pieni, istuin illat hiljaa itsekseni keskellä raidallista lattiamattoa. Se oli hyvä paikka olla. Siinä minä kyhjötin kirja sylissäni huopaan kietoutuneena, eksyneenä kauniimpiin maailmoihin. Näissä maailmoissa kaikkea tuntui niin usein liikuttavan rakkaus. En tiennyt mitä sillä tarkoitettiin, se oli minulle yhtä todellista kuin keijukaiset ja yksisarviset, muotoaan muuttavat naiset. Pelkkää kaunista harhaa jota saattoi toivoa todeksi, josta saattoi haaveilla hiljaa tuijottaessaan ulos sateen juomuttamasta ikkunasta.

Muistan miten olin tullut töistä, miten saunan lämpö oli tehnyt minut raukeaksi ja makasin vierelläsi, sängyllä joka liian kapea kahdelle. Sinä silitit hiuksiani ja näin, miten olinkaan ymmärtänyt väärin. Keijukaiset kaivautuivat yhä syvemmällä piiloon, mutta osa tarujen valosta oli syttynyt minuun. Ymmärsin tulleeni luoksesi.

Huokaan ja katson auringonvalossa kylpevään maisemaan. Tummat linnut kiertelevät sen yllä siipisulat harottaen. Kuusi joutsenta vaeltaa edes takaisin pellolla, kuin suorina maalitauluina nälkäiselle ja köyhälle. Kätesi lepää hartiallani ikiaikaisena kahleena. Kallistun kevyesti poispäin, niin ettet huomaa minun karttavan kosketustasi. Hymyilet omistavasti, tietäen että pakotieni ovat tukitut ja olen polttanut ne hatarat sillat, joiden kaiteilla tanssin kunnes putosin. Tuulen viuhuna korvissani muuttui lauluksi, muuttui huomaamattomaksi, muuttui lohdukseni yön pimeinä hetkinä. Otit minut kiinni, ja se lakkasi. Tietenkin se lakkasi. Puut sirkuttavat läpi kaiken valon ja hämärän pehmeiden käsivarsien. Minä kaipaan tuulen sormia hiuksissani. Sinä kävelet huoneesta, sanot hakevasi jotain. Ripustan jalkani yli ikkunalaudan, keikkumaan hauskasti vasten punatiilistä seinää. Lehmänlannan tuoksu maalaa ilmaa lämpimällä sävyllä. Alhaalla koneet ovat möyhineet maan. Minä istun ja hengitän kauniimpaa maailmaa, sen vehreitä metsiä ja tiukujen helinää. Ovi aukeaa sulkien minun tieni hiljaisiin haaveisiini, asetat ensimmäisen järkälemäisen jalkasi huoneen raidalliselle lattiamatolle. Tuuppaan itseäni hieman reunemmas. Toinen jalka.

Juuri kun katseesi kääntyy kohti pyöreää siluettiani, kaipaamani laulu alkaa alusta.