Ulkona sataa lunta.Taas. Maa peittyy valkoiseen, kuten kuolleet puetaan valkoisiin paitoihin. Minä juoksin ulkona paljain jaloin, kylmä pistellen ihoa ja ajattelin maailmaani. Ajattelin viime joulua, sitä miten vihasin ja pelkäsin. Ja ajattelin tätä joulua, jolloin kohmeiset jalat todella ovat vaivoistani suurin.

Mikä on muuttunut? Ei mikään, sanoin itselleni. Minä lähdin mutten muuttunut. Mutta ehkäpä tarvitsinkin vain uuden alun, tyhjän kankaan jolle maalata kun edellinen oli täyttynyt. En suostu myöntämään itselleni sen olevan kiinni mistään muusta kuin siitä. Tiedän sen vaikuttavan. Paljon. Istun sängyllä vanhempieni luona ja tiedän, ettei tämä ole kotini. Minun kotini on toisaalla. Ja se on enemmän koti kuin tämä koskaan, vaikken saa viettää jouluani siellä.

Minä näin ystäviäni. "Olet aivan samanlainen kuin ennenkin," he nauroivat, ja minä nauroin mukana. Illan varjot pitenivät ja alkoi sataa lunta. Minä näin, miten heidän kasvoilleen nousi pimeyden huntu, vaikka kaiken sen ajan kun olin poissa olin väittänyt itselleni sen jo nousseen. Vain niin olin elänyt omaa elämääni enkä heidän, sillä olin aina liian suojeleva.  "Olet muuttunut niin paljon," he hämmästelivät. "Sillä vaikka hymyilit aina ennenkin, vasta nyt hymyilevät silmäsikin. Olet niin... elossa. "  Ja he kysyivät minulta miten sen teen, miten he voisivat tehdä itsestään kokonaisia. Enkä minä osannut vastata, en tietenkään. Minä olin seurannut hauskimman näköistä polkua joka eteeni aukeni ja löytänyt elämän. Minä pelkään niin että he valitsevat polun joka johtaa kuolemaan.

Me emme tapaa enää tänä vuonna, mutta vuosi on pian toinen. Ja minä odotan niin näkeväni hymyilevät kasvosi. Sillä vaikka kuinka kaartelenkaan, vaikka kuinka väitän itselleni ja muille, se olet sinä. Sinä olet se joka sytytti minun kasvoilleni valon jota he niin kadehtivat. Se olet sinä, yksin sinä ja minä...  Olen ensimmäistä kertaa niin peloissani siitä että menetän jonkun. Sillä vaikka minä olen välittänyt ihmisistä, se on ollut niin kovin toisen laista. Olen ehkä halunnut suojella, tai ollut utelias. Mutta nyt, minä todella olen kiintynyt ja minä todella aion jäädä.

Saat minut uskomaan ettei minun tarvitse pelätä lähtöäsikään. Ja minä käperryn keräksi sinun lämpöösi ja olen onnellisempi kuin koskaan vajotessani pumpulinpehmeään uneen.