Se saapuu taas. Viimeisetkin ohuet lumet sulavat auringon nostaessa rumaa päätään. Kadunkulmissa loistavat roskat ja koko talven koiranpaskat. En saa enää oikein henkeä. Joutsenet kiljuvat lentäessään vapaudensymboleina pään yli. Mä olin niin ylpeä itsestäni... Syyskuusta asti leikkelemättä itseäni. Mä luulin jo voittaneeni sen. Enpä kai sittenkään. Ei pitäisi ikinä luulla pystyvänsä johonkin. Helvetti että mä olen idiootti. Ja nyt mun suru ja ahdistus on kai sitten päässeet siihen vaiheeseen asti etten mä saa niitä kätkettyä. Nyt mun tunteet näkyy. Tämän päivän aikana neljä ihmistä on kysynyt multa mikä mulla on hätänä. Eikä mulla ole niille mitään muuta tarjottavaa kuin ikuisuusvale. "Ei mikään, kaikki on hyvin. Mulla on kaikki kunnossa." Mä muutan syksyllä kotoa. Mun pitää oppia pärjäämään omillani. Mä en voi olla riippuvainen kenestäkään, en enää, koska mä jätän kaikki tänne. Mä hylkään syntymämaailmani, loikkaan rinnakkaistodellisuuteen. Mä olen päättänyt jo.

Koko viikonlopun satoi. Mä istuin sammalella ja kuuntelin miten sade lauloi, ja mulla oli märät hiukset. Ja hän kävelee siihen ja särkee illuusioni rauhasta, yksinäisyydestä ja onnesta. Mä halusin huutaa ja potkia ja ajaa hänet pois. Mutta mä olen liian kiltti. Mä vaan haluaisin että hän jättäisi minut rauhaan. Mä en halua että ihmiset juoksee mun perässä. Joten mä täysin tahallani säikäytän ja järkytän ja ajan kaikki pois. Mutta hän jäi. Enkä mä tiedä miten karistaisin hänet satuttamatta.

Kaikki tekemättömät asiat järjestävät väijytyksen ovensuuhun. Pahaa aavistamattomana työnnän avaimeni lukkoon. Maailman paino vääntää nilkkani sijoiltaan. Ontuvana, rampana, minä yritän tehdä töitäni. Kaatosade saa lehdet vettymään, niitä on tavallistakin vaikeampi työntää niihin peltisiin laatikoihin. Joku varasti polkupyöräni. Minulla on märät hiukset ja kauniilla käsialalla kirjoitettu naisen nimi käsivarressani ja niin pohjaton ikävä väärään ihmiseen. Tekemättä suunnitelma. Päättötyö englannissa, käsityössä, kotitaloudessa ja kemiassa. Äidinkielen kirjailijaesittely. Vuorosanat pitäisi opetella ulkoa. Matematiikan projekti. Valtakunnalliset kokeet ranskassa, ruotsissa ja englannissa. Ja hän on koko ajan liian lähellä. Mua ahistaa. Mä haluan pois, mä en jaksa. Mä haluan kotiin. Mutta tää on sun kotisi. Ei voi olla. Mä istun polvillani sateessa ja huudan, mä en voi muutakaan enää. Mun farkuista on polvet puhki. Palkka ei riitä uusienkaan ostamiseen. Mä ompelen paikkoja polviin. Mun oikean polven arpi loistaa vaaleanpunaisena. Mulla on arpinen keho ja märät hiukset ja niin valtava kaipuu väärään ihmiseen.

Keväässä ei ole

Kukkien tuoksua

Luonnon heräämistä

Vain hangen alta nousevaa kuollutta ruohoa

Ja minua pelottaa.

 

Ei keväässä ole linnunlaulua

Ei auringon päiviä.

Pellin karjaisut mustaavat taivaan,

Enkä voi hengittää.

 

Oi kevät, viherpukuinen morsian, kuka sinut murhasi?

Me kuljemme hiipuvan maailman laitoja

Ja palvomme keltaisen mahtia.

Oi rakkaani, loistat kuin aurinko,

Ja kevään tuulet heittävät veitsiä.

 

On pahaa onnea nähdä kaunein ensin,

Suruvaippa tummissaan.

En minä tahdo rakkauttasi.

Valtimot vuotavat kuiviin.