Tahtoisin maalata yksinäisyyden. Olen hukannut pensselini, tai jättänyt ne vanhempieni asuntoon. Värini lojuvat hylättyinä nurkassa. Tahtoisin kertoa sinulle, miten paljon kaipaan kun olet poissa. Joka aamu sinä heräät, nouset ja hylkäät minut yksin viilenevään huoneeseen. Ulkona tuuli riepottaa koivuja, jotka itsepintaisesti tarraavat lehtiinsä.

Tahtoisin kertoa edes yhden tarinan ilman sinua, ilman sitä ikävää jonka jätät jälkeesi heti kun leveä selkäsi katoaa nurkan taakse. Miten vaikeaa onkaan saada sanoja virtaamaan kasvokkain! Seison enää hädin tuskin omilla jaloillani, vaikka lähdin oppiakseni elämään omillani. Hän tahtoo painia kanssani, minä yritän mutta luovutan pian liian heiveröisenä. Minusta tulee päivä päivältä heikompi, introvertimpi. Juuri sellainen kukkakeppinörtti joiden stereotyypille yhdessä nauroimme. En tiedä mitä haluan tulevaisuudeltani. Haku kolmannen asteen koulutukseen on keväällä, ikuisuuksien päässä. Saunan vieressä omenat eivät ole vielä kypsyneet.

Tahtoisin antaa sinulle laulun, hyräillä sinulle sen melodian jota sieluni toistaa aina kun seisot selkä minuun käännettynä. Tahtoisin saada sinut ymmärtämään miten lämpimällä ja kauniilla tavalla voikaan ihmiseen sattua. Tartun käteesi, tunnet ihoni viileyden, muttet veren kohinaa sen alla etkä kaipuuta kudoksiin syövän lailla tarrautuvana. Kävelet päin ovea, etkä näe miten hiljaa melkein itken. Et sinä ole sen parempi kuin kukaan muukaan, et sinä ole sen enempää kuin kaikki jotka olen jättänyt taakseni. Silti päivä päivältä punon elämänviivaani tiukemmin yhdeksi omasi kanssa, vahvaksi nyöriksi. Joka aamu sinä heräät, nouset ja hylkäät minut yksin viilenevään huoneeseen, ja joka ilta sinä palaat pää kumarassa, anteeksipyytävänä ja kömmit viereeni kuin häpeävä koira. Joka aamu sinä heräät ja nouset ja minä kuin lintuemo aina poikastensa verrytellessä siipiään pohdin, palaatko. Minä luotan hiljaa siihen, että huomennakin saavut, seuraavanakin päivänä, vaikka mikään ei takaa sitä.

Tahtoisin näyttää sinulle kohtaloni, mutta se piiloutuu kuin arka jäniksenpoika. Sinä lupaat minulle maailmoja toistensa jälkeen, näytät tulevaisuuksia, haavekuviesi läpikuultavia todellisuuksia kiiltokuvina, jotka ovat kuin käden ulottuvilla. Kaikki, mitä sinä lupaat, on kuvajaisia joen pinnassa. Syysmyrskyt ovat alkaneet ja joki tulvii pian hurjana yli äyräidensä. Koskien pintaan eivät heijastu rannan männyt.