Isäni osaa vain yhden laulun, Hämä-hämä-häkki. Hän omistaa kaksi vinyylilevyä ja yhden cd-levyn, jota soittaa autossaan. Viimeksi mainittu oli joululahja äidiltä muutama vuosi takaperin. Äidilläni on hyllyllinen musiikkia, auton soittolista vaihtelee viikoittain. Äiti laulaa mukana ajaessaan.

Vanhemmillani on yksi kappale josta he ovat samaa mieltä. Se on jonkin pienen ja epätunnetun suomalaisyhtyeen tuotoksia, en löydä sitä mistään vaikka kuinka yrittäisin. Isän vinyylilevyllä se on, ja soi olohuoneessamme ystävänpäivänä ja vanhempieni vuosipäivänä, joskus harvoin muulloinkin. Silloin saattoi aina tietää vanhempien riidelleen ja tulleen sopuun, että maassa oli jälleen rauha. 

Isäni äiti omisti mandoliinin, pyöreän ja puisen. Ei mamma moista soittaa osannut, maatalon emäntä, ei liene aikaakaan ollut sellaisiin hömpötyksiin. Eihän radiostakaan toki kuunneltu kuin uutisia, eikä suinkaan musiikkia. Lähes kaikella muulla saivat lapset leikkiä, mutta mamman mandoliini oli vinttikamarissa ylhäisessä pyhyydessään, eikä siihen saanut koskea. Kuolinpesää siivotessa koskivat lapset viimein mandoliiniin, joka hyljättynä oli kuivunut piloille. Silti tuntui pahalta häpäistä mandoliini niin täysin, koskea sitä, puhua pahaa sen jäänteistä, jotka mammalle olivat olleet niin kovin kallisarvoiset, kai muistona jostakin jo kauan sitten menneestä, jonka muistokin nyt on jo sammunut.

Äiti oli soittanut. Äitini ei koskaan soita ilman tukevaa syytä. En ehtinyt vastaamaan, mutta tiedän mitä puhelu olisi koskenut: mummi on kuollut. Soitan äidilleni huomenna takaisin, varmistan, vaikka tiedän jo. Mummi on kuollut, ja minun on käytävä kotona heti kun ehdin. Äitini itkee puhelimensa märäksi, tyynynsä märäksi, kirjansa märäksi. Hän itkee jo silloinkin, kun minä viikonloppuvierailun jälkeen lähden taas teilleni. Kai hän samaan aikaan on ymmärtänyt menettävänsä niin äitinsä kuin tyttärensäkin, toisen elämälle, toisen kuolemalle, sillä kumpikin riistää ihmisiä teilleen kuin myrskyisä tuuli.

Veljeni on opetellut soittamaan kitaraa. Hän olisi oppinut mandoliininkin, ellei se olisi ylhäisessä yksinäisyydessään säröillyt.