Missä kulkee se raja?

Se kehä jonka piirsin ympärillesi,
sanoin ettet saa astua yli,
että sinun on pysyttävä.
Ja ylitin sen.
Minä piirsin sen pitääkseni sinut kaukana,
ja nyt se kääntyykin minua vastaan.
Sillä sinä et voi luotani juosta.
Minun on nyt pakko olla pakenija.

Ota kiinni jos saat.

Ja minä, minä kuutamon lapsi, minä melkein itkin.
Minussa on pimeys, ja sinussa sen siemen,
Emmekä me pääse pakoon.
Toivoin, pyysin, anelin,
etkö tappaisi minua, rakkaani?
Mutta sinä olet hyvä,
valkoinen neito, valontuoja.
Etkä sinä siksi minulle mitään voi.
Sinulta en koskaan apua saa.

Minä näin valkoiset linnut,
sinut niiden joukossa, sinut jolla on puhtaimmat siivet.
Ja hetken ajan melkein tunsin.
Mutta ei naakka voi lentää joutsenten mukana.
Minä olen se jonka täytyy lähteä,
Mutta siipeni ovat murtuneet.
Ja toivon niin, että hylkäisit minut,
mutta tiedän ettet niin tee.

Sillä sinä, voi sinua, sinä hetken ajan melkein rakastuit.