Bussissa ei puhuta vieressä istuvalle ihmiselle. Sade ropisee ikkunaan, pää hakkaa lasiin kun sitä ei jaksa kannatella. Liukuportaat ylös. Minun kylässäni ei ole liukuportaita. Muistan miten pienenä minä ja veljeni rakastimme aina kaikissa isompien kaupunkien kauppakeskuksissa ajaa ylös alas liukuportailla. Täällä väki on kirjavampaa kuin minun kylässäni ja minua on vaikeampi huomata. Mutta minä liikun yksin enkä selkeästi ole aivan varma mihin olen menossa. Huomaan miten tässäkin, elävämmässä, värikkäämmässä maailmassa, ihmiset seisovat samankaltaisten ringeissä. Mustiinpukeutunut joukko. Ananashiuksinen lauma huutelmassa toisiaan homoiksi. Pukumiehet pareittain, puhelimet kädessä. Kaksi romania nostamassa varovasti helmojaan vertaillakseen kirkuvankirkkaita korkokenkiään jotka eivät yleensä näy. Katusoittaja saa kadulla kävelemisen tuntumaan elokuvalta. En ole nähnyt poikaa melkein vuoteen ja hän on kasvanut päänsä verran pituutta ja saanut ensimmäiset viiksenhaivenensa. Me nauramme ja sidomme nutturan hänen päähänsä. Minä puhun koulusta. He puhuvat lomasta. Minä laulan hiljaa, koska se rauhoittaa ja minä nauran ja nauran ja sanon olevani metafyysinen kilpikonna ja tunnen niin paljon ihmisiä vaikkei minun pitäisi koska tämä ei ole minun aluettani. Minä tulen kaukaa. Juuri nyt minä tulen kaukaa. Asemalla hihhulit työntävät lappuja käteeni ja pyytävät minua kutsumaan Jeesusta herrakseni. Minä en kutsu. He sanovat että olen ihana kun hymyilen niin paljon. Myöhästyn junasta. Hän kutsui minua rakkaakseen ja värähdin onnesta.

Kehityn koodarina. Sain pienen robotin liikkumaan ylös alas ruudulla ja työntäämään pientä laatikkoa. Vieras, tuntematon, hän pitää minua sylissään ja silittää päätäni ja sanoo että kaikki on hyvin ja minä uskon mutten silti lakkaa vapisemasta. Saan kahdeksikon kokeesta ja tanssin riemusta. Kaipasin kotoa vain yhtä ihmistä ja hän ei ollut minulle sukua. Äiti itkee, koska ymmärtää että olen nyt vapaa ja mennyt ja kuulun maailmalle, enkä enää kotilieden lämpöön. Tämä ei ole minulle enää koti. Mikään ei ole. Minulla on kaksi asuinpaikkaa eikä ainuttakaan kotia. Jokin kurja mato kaihertaa sisälläni. Maailma lakkaa olemasta.