Mä tunnen oloni kylmäksi, ja niin ahdistuneeksi, en saa henkeä kunnolla, kaikki on sameaa. Kaunis keltainen purkki, jos sen avaa niin haistaa veren. Koko ajan se houkuttelee minua enemmän. En halua. En halua, en halua, en halua. Itseäni voisin satuttaa mutta en Sammakkoa. Hän on niin huolissaan minusta, vaikka vakuuttelenkin olevani kunnossa ja että kaikki on hyvin. Kai se on melkein valehtelua. Hakkasin itseäni lusikalla kaulaan. Valkoisella kertakäyttölusikalla, sellaisella muovisella joita saa ottaa ilmaiseksi ärrän pakastealtaasta. Niin lujaa että kaulaan tuli kaksi selkeää haavaa joista virtasi verta, ja lusikan varsi hajosi viiltäen naarmun kämmeneeni. Kaikki on niin... Haluaisin vain huutaa. Huutaa niin että koko saatanan pikkukylä kuulisi. Poika jota emme tunteneet istui yksin penkillä ja näytti siltä että voisi hetkenä minä hyvänsä kiskaista aseen taskusta ja ampua päänsä tohjoksi. Ihmiset kulkivat ohitse, välittämättä. Muutama mummo vilkaisi pahalla "notkuvia teinejä." Minä ja ystäväni menimme juttelemaan hänelle. Poika oli ollut kuusivuotiaasta perhekodissa, nyt laitoksessa, koska yritti tappaa itsensä. Kuuntelen musiikkia, jotta joku huutaisi minun puolestani, se melkein helpottaakin, muttei kuitenkaan. En pysty istumaan paikallani, olen liian levoton. Haluan paeta, en tiedä edes miltä. Tämä on ollut yksi elämäni parhaista kesistä ja silti... Hakkaan päätäni seinään jatkuvalla rytmillä, ketä kiinnostaa jos se tappaakin aivosoluja. Heitin keraamisen pikkuenkelin kiville, se pirstoutui kauniisti helähtäen ja maailma oli täynnä kuolemaa ja kipua. Miksi, miksi, miksi. Huomenna alkaa koulu. Minulla on edessäni kokonainen tulevaisuus, mutten tiedä jaksanko katsoa sitä. Olen vain liian väsynyt. Eikä sekään kiinnosta ketään. Kaverini syövät hädin tuskin mitään, minä huudan puhelimeen että nyt perkele syötte mä en halua että te kaikki makaatte osastolla tiputus ranteessa. Eikä sekään kiinnosta yhtään ketään, kun kavereideni vanhemmat huomaavat, he sanovat: "Ole sitten syömättä kunhan ei liiallisuuksiin mene." Ihmisiä kuolee joka päivä, enkä minäkään piittaa heistä pätkääkään.