Hei rakas päiväkirjani,

tänäänkin halusin kuolla. Niin kuin halusin eilenkin, ja toissapäivänä, ja päivänä ennen sitä. Tiden är en konstig sak, sanoo Sonja ja vakuuttaa että kaikki kääntyy parhain päin. Mutta mitäpä jos ei käännykään? Mitäpä jos minä säilyn tällaisena, tai liu'un vielä alemmas? Mitäpä jos jonakin päivänä en ole enää tarpeeksi vahva vastustamaan?

Hei rakas päiväkirjani, tänään olin yksin kotona.Katselin veistä, sen terä oli niin kaunis. Ja ennn kuin ehdin kunnolla hahmottaa rajani, olin jo lyönyt sen läpi poskestani. Nyt voin työntää kieleni poskesta läpi. Jätterolig, eikö? He sanovat että olen ruma, ja olisi parempi jos näiden perunoiden kuorimisen sijasta repisin tällä veitsellä kasvoni irti kallosta. Eivätkä he tiedä, kuinka lähellä olin totella. Jatkuvasti, jatkuvasti, varjoni jahtaa minua, enkä voi paeta siltä. Oi, Jumala, Jahve, Allah, Vishnu, kuka tahansa, kuulkaa minua! Minä hukun omaan kehooni, omiin lihaviin, sairaisiin sanoihini. Auttakaa  minua, minä en jaksa enää.

Päiväkirjani, tänään minä huusin, huusin niin kauan että keuhkoni tuntuivat repeävän ja ääneni kuoli pois. Minä olen kärpänen heidän silmissään. Hetken he leikkivät minulla. kun olen tokkurainen ja ravaan ympäri pulpettia. Ja kun yritän lennähtää pois kuolemantoivosta kankein siivin, he liiskaavat minut ja kaltaiseni kengänpohjiinsa ja esittelevät ylpeinä saalistaan. Titta, titta, jag har mera än du. Minä käperryn kasaan ja yritän kadota, jospa voisin vain lakata olemasta, pyyhkiä jälkeni maailmankaikkeuden kankaasta, joka oli niin täydellinen kunnes minä, minä yksin tahrasin sen.

Herkkä pianomelodia tanssii läpi universumin. Hän on riitasointu, virhe. Pianisti kurtistaa otsaansa. Lapsi on kuin punk-huuto kesken oopperan. Pyyhkikää hänet pois, korvatkaa hänet puhtaalla nuotilla. Lapsi makaa sängynpohjalla, hänen silmänsä ovat tyhjät, tyhjät mutta täynnä. Pelko ja kipu ympäröivät häntä paksuna sumuna. Veitset välkkyvät. Pianisti levittää korjauslakkaa virhenuotin päälle ja kirjaa uuden tilalle. Kas noin, nyt erehdystä ei enää edes huomaa.

Rakas päiväkirjani,

tänään ostin kaksi uutta kenkäparia. "Pappa betalar," tuhahtaa Sonja ja pohtii mitä minusta vielä tulee. Sanokoon mitä sanoo. Isä on ainakin ylpeä minusta, ja luokanvalvoja sanoi että numeroni ovat kohonneet ja asenteeni on parempi. Mutta olen kuitenkin tavallaan yksinäinen. Pitäisi varmaan iskeä joku. Mutta kun meidän koulussa ei ole ketään hyvännäköisiä! Argh! Haluan pois tästä tuppukylästä...

Xoxo, päiväkirjaseni! Arvaa mitä! Minulla on treffit huomennaaa~ Olen niin innostunut. Ahhh jag är så glad! Pitänee varmaan alkaa laihduttaa... Mutta ei huomiseksi ehdi! Jumala, Jahve, Allah, Vishnu, kuka ikinä, auttakaa! Haluan olla tarpeeksi viehättävä hänelle.

Päiväkirjani, SE JÄTTI MUT! En kestä... ;__; Miten mä selviän tästä? "Jag visste...," Sonja sanoo ja katsoo ulos ikkunasta harmaaseen lokakuuhun. Kai oli parempi että erottiin nyt... Kusipäähän se oli muutenkin. Sonja sanoo olevansa aseksuaali. Varmaan vain haluaa väistellä ihastuskysymyksiä totuudessa ja tehtävässä.

Ikuisuuden pianisti soittaa, soittaa. Korjauslakan alla lapsi joka oli huutaa loputtomiin, jättää mustia veritahroja nuottien takasävyihin, mutta kukaan ei huomaa häntä. Hän on vaihtoehtoinen menneisyys, hän ei koskaan ollutkaan. Silti hän itkee ja itkee, syntymätön lapsi. Kuka lohduttaisi Nyytiä? Tässä tarinassa ei kukaan. Hän huutaa kuolemaa luokseen, mutta olemattoman lapsen luo ei kuolema tule. Ja niin hän hiljaa haalenee, mutta silti, ikuisesti, hän piilossa kärsii ja kantaa selässään puolet tämän maailman tuskasta, jotta pianistin sormet kulkisivat keveämmin. Voi, voi, lapsiraukkaa, kerää kyyneleesi pulloon jotteivät ne tahraa kasvojasi. Kiiltokuvatyttö, kukkakori käsivarrella, kiiltokuvapojan vierellä astelee auringonpaisteessa ikuisesti. Sellaisiksi minä tahdon teidät. Kumartakaa minua ja suudelkaa maata jalkojeni juuressa, sillä olen rikkaampi, kuuluisampi ja mahtavampi kuin te. Ette ole samaa mieltä? Minä olen vanhempi ja minulla on enemmän kokemusta, olkaa hiljaa ja totelkaa. Auringonkukat keinuvat kuolevaisina hänen takanaan. Mutta hän on rakastettu, ja siksi hän ei haalene. Bä, bä, vita lamm, har du någon ull? Ja, ja, kära barn, jag har säcken full.