Me olimme eilen kylällä. Kaikki puhuvat omista kumppaneistaan, liittävät heidät puheenaiheisiimme. Ja minä seison siinä ja mietin sitä, miten en koskaan pääse kenenkään lähelle. Kai minun on tarkoitus olla yksin. Sen takia ihmisten on helppo puhua minulle ja purkaa minulle tunteitaan, koska en kuulu kenellekään. Jo toisen läheisimmälle ystävälle puhumisesta voi saada vihaa. Sä yrität tulla meidän väliin, sä yrität viedä sen multa. Minä en ole kenellekään ylitse muiden. Joten olen kaikkien käytössä, kukaan ei pahoita mieltään, mitä ikinä minulle tehdäänkään. Minä olen helppo, koska minua ei omisteta. Mutta minä olen niin yksin. Niin, niin yksin...

Minä vapisen nurkassa, ja ihmiset kävelevät minun ohitseni, eikä edes katso minuun. Alan itkeä paniikintäyttämää itkua, ja minusta katsotaan läpi. Vain yksi huomaa, kysyy mikä on. Ja hänelle minä valehtelen. Vaikka kaipaan apua ja tarvitsen sitä, en osaa pyytää tai ottaa mitään vastaan. Hmh, tyypillinen suomalainen. Koska olen syntynyt täällä, koska minun sukuni on syntynyt täällä, koko suku, tämä on milllainen minun kuuluukin olla. Eihän minun kuulukaan kertoa kenellekään mitään, he he. Minullehan on tietysti tyypillistä pyrkiä tekemään kaikki itse, vaikka tietäisin etten osaa enkä kykene. Normaaliahan se suomalaiselta onkin etten osaa pyytää apua. Suomi perkele. Ja normaaliahan se heiltäkin on, että jättävät huomiotta. Eihän suomalainen voi jutella tuntemattomille! Paniikkihäiriö on Suomen tavallisin mielenterveysongelma toisten ahdistushäiriöiden osalla. Sä olet niin epätyypillinen suomalainen, kun puhut tuntemattomillekin. Sä olet niin epätyypillinen, kun kykenet koskemaan ihmisiin. Ne on normaaleja kun ahdistuvat. Sä olet niin tyypillinen suomalainen kun juokset kylmässäkin vähissä vaatteissa. Sä olet niin tyypillinen kun tykkäät saunoa. Sä olet niin tyypillinen kun et myönnä ongelmias etkä ikinä valita ainakaan mistää tärkeestä, joskus jostain pikkuasioista vaan jotka ei sua edes oikeesti häiritse.

Keskimittainen, keskipainoinen, keskiarvo hiukan yli keskimääräisen muttei mitenkään huimaavasti, kun Suomihan on noissa Pisa-testeissä aina ollutkin niin menestynyt. Keskimääräisellä tavalla hiukan masentunut talvisin. Keskimääräisen suomalaisen mielipiteet gallupien perusteella. Sä olet niin tavallinen. Olen nähnyt Tuntemattoman sotilaan lukemattomia kertoja, ja syönyt mustaa makkaraa ja mämmiä, ja puolukoita. Olen kunnollinen suomalainen. Olen huutanut innosta Suomen voittaessa maailmanmestaruuden jääkiekossa. 1995 en ollut vielä edes syntynyt. Olen niin tavallinen, niin kunnollinen, niin tyypillinen. Mutta kamala, syntinen, sairas ja sekaisin, koska minulla on mielenhäiriöni. Mulla on liikaa leimoja, vaikka olen aina ollut kiltisti ja niin, niin suomalainen. Tavallinen, kiltti tyttö. Silti olen väärässä. Mitä tässä nyt sitten voi tehdä? Miten mun pitäisi elämäni elää? Ehkä pitäisi vain olla elämättä. Onhan itsemurha kuitenkin yksi suomalaisten yleisimmistä kuolinsyistä.