Poika. Hän seisoo siinä ja on kaunis. Kaupan valot houkuttelevat perhosia tanssimaan hänen vaaleille kiharoilleen. Minä istun nurkassa peliautomaatin takana ja järsin leivänpalasta. Minä tiedän mikä pojan nimi on. Ja missä hän asuu. Hänen edellisellä tyttöystävällään oli kirkkaanpunaiset hiukset. Kirjoitan muistiinpanoja. Tiedän että hänkin on ontto. Me voisimme täydentää toisemme. Leivän kova kuori narskuu hampaissa. Poika seisoo ovensuussa, yksin, liikkumatta, ja tuijottaa jonnekin kauemmas kuin me näemme. Hänen silmissään loistaa koko maailma. Minä kehrään salatusta syntisestä mielihyvästä kylmässä nurkassani. Poika asuu aika lähellä minua. Näen hänet huomenna, taas. Tiesi hän sitä tai ei. Ja salaa minun pienestä nurkastani, minä rakastan häntä.

He istuivat siinä kivellä. Aurinko nousi hälventämään yön koleutta, ja maalasi taivaan kultaan ja vaaleanpunaiseen. Toinen heistä kuiskasi jotakin toisen korvaan. Minä istuin hiljaa puiden lomassa ja tarkkailin heitä. Minä halusin oppia olemaan samanlainen. Minä halusin oppia rakastamaan oikein. Hoikempi heistä nauroi. En nähnyt kasvoja, mutta ääni kulki sointuvana tumman metsämaan halki. Minä huokasin ja asetuin nukkumaan kasteiselle sammalelle. He kietoutuivat vilttiinsä tiukemmin ja tekivät jokaisen liikkeensä oikein.

Poika. Valot syttyvät hänen huoneeseensa. Tämä on väärin. Hän on vuotta vanhempi, ammattikoulussa. Kokkilinja. Minä... Upotan pääni käsiini ja putoan polvilleni märkään asvalttiin. Tekee mieleni huutaa. Mitä olen oikein tekemässä? Mitä olen jo tehnyt? Kaikki kulutetut tunnit, valvotut yöt, laiminlyödyt opiskelut... Poika astuu ulos. Katulampun valossa perhoset tanssivat taas hänen vaaleiden kiharoidensa päällä. "Hei, oletko sä kunnossa?" Nostan katseeni, kohtaamaan hänen merenväriset silmänsä, jotka ovat niin täynnä hyvyyttä ja tähtiä. Hän auttaa minut jaloilleni. Tämä ei tapahdu, tämä on unta. Muistivihko putoaa laukustani kuraiseen vesilätäkköön. Katson syrjäsilmällä taakseni ja näen miten se muuttuu pehmeäksi sohjoksi. Minä hymyilen ja nojaudun kauniiseen poikaan. Hän on aika lyhyt, itseasiassa.

Minä tapoin pojan. Hän on nyt minun nukkeni, minun kaunis, kaunis nukkeni. Hänen hiuksissaan tanssii kuunvalon perhosia. Poika rakastaa minua ikuisesti. Hän sanoi että olen komea puvuntakissa.