Sade lakkaa. Linnut alkavat taas kimittää pihalla.Yhtäkkiä kaikki on mukamas taas hyvin. Ovi kolahtaa. Seuraa ei enää tarvita. Täällä ei todellakaan ole enää mitään nähtävää. Nythän kaikki on taas hyvin. Kaikki on vallan saatanan erinomaisesti. Saatanan linnut. Päätä särkee. Matematiikankirjassa tanssii arjalainen prinsessa. Tai ehkä me vaan kuvitellaan. Ainahan me ollaan väärässä. Mutta kaikki on hyvin niin, ihan saatanan hyvin, eikö vaan? IHAN SAATANAN HYVIN. Arjalaisprinsessaa oksettaa. Meitä kaikkia oksettaa. Ja meitä on monta. Me kaikki asutaan tässä yhdessä päässä. Chop-chop, päät putoilee ja me takerrutaan omaamme tiukemmin, peloissamme siitä että menetämme näin kauniin kodin. Vaaleanpunaiset verhot suodattamassa meille maailmaamme. Täällä asui ennen ihminen. Me teimme keittoa. Ihmiskeittoa. Nyt tämä on meidän. Meidän, meidän. Chop-chop. Ne tulevat lähemmäs. Meitä pelottaa. Olemme lihoneet kun olemme saaneet täällä rentoutua. Me irvistelemme niille kun ne lähestyvät.  Ne eivät saa viedä meidän kaunista kotiamme.

Me kuolimme.