Sataa. Vesi putoilee helminä naisen kumihansikkaille ja tahriutuu punaiseen. Hän katsahtaa alas kylmästi. "Ei se ole tämäkään. Antakaa olla," hän tokaisee ja kävelee kipakasti pois. Vihreät kumihanskat putoavat irstaan näköisinä maahan. Ne ovat jotenkin niin väärät siinä, harmaan ja ruskean kirjomassa maailmassa.

Lapsi juoksee halki metsän. Oksat läiskivät häntä kasvoihin, hiukset ovat huopuneet pihkan ja risujen täyttämäksi mytyksi. Mutta periksi ei saa antaa. Hengitys rohisee, ei saa kunnolla happea. Poika ei luovuta. Metsän eläimet katselevat häntä uteliaina. Poika pyyhkii hien, veren ja kyyneleiden sekoitusta likaisilta kasvoiltaan. Jalka solahtaa pieneen koloon kivien välissä. Lapsi kaatuu ja nilkka muljahtaa sijoiltaan. Hän yrittää nilkuttaa eteenpäin. Poika kääntyy ja katsoo taaksensa. Ne ovat liian lähellä. Huuto vaiennetaan ennen kuin se ehtii kunnolla alkaakaan.

Vallasta juopunut kuningas pitää puheita kuolemattomuudesta. Hänen kuninkaalliset alkemistinsa työskentelevät yötä päivää. Kansa istuu palatsin parvekkeen alla, nälästä samein silmin ja yksi kerrallaan he kuolevat ja heidän ruumiinsa kerätään pois.Kuningas katsoo heitä halveksuen, ylivertaisena. Hän on jo melkein jumala, niin lähellä... Luoti napsahtaa miehen itsekkäiden silmien väliin. Kruunu kilahtaa pudotessaan lattialle. Hämmentynyt katse silmissään kuninkaan ruumis tömähtää keskelle valtaistuinsalia.

"ME KITKEMME KAIKEN PAHAN JA ITSEKKÄÄN POIS IHMISKUNNASTA!" Sylki lentää miehen suusta hänen huutaessaan. "Amen, amen, halleluja!" Väkijoukon työnparkitsemat nyrkit kohoilevat kohti taivasta. "ME PUHDISTAMME TÄMÄN MAAILMAN!" Miehen koko olemuksessa loistaa hurmio. "Amen, amen, halleluja!" "ISÄN JA POJAN, JA PYHÄN HENGEN NIMEEN!" Mies karjaisee ja tekee ristinmerkin. "Amen, amen, halleluja!" väkijoukko huutaa ja tuhat ihmistä piirtää ristinmerkin kuin yksi valtava olento, täysin tahdissa, sulokkaana. Mies katsoo heitä ja hymyilee tyytyväisenä. "Opetuslapseni... Te ette ole tuottaneet minulle pettymystä," hän huokaa mikkiin, nyt täysin hallittuna, ja suoristaa takinkauluksensa. Väkijoukko hurraa miehen kävellessä kaikkeinpyhimmän uumeniin. "He ovat idiootteja," mies puuskahtaa. Alempiarvoiset papit nyökyttelevät vähäpätöisiä päitään.

"Tämäkin on väärä," nainen tiuskahtaa. "Ettekö te osaa mitään?" Hän tarraa lähimpänä seisovaa leuan alta ja tihrustelee sateen putoillessa tämän kasvoja. "Kelvoton," hän huokaa ja taittaa tämän niskat. Eloton ruumis lysähtää mutaiselle pellolle. "Jatketaan!" nainen komentaa kipakasti ja vaihtaa taas käsiinsä puhtaat kumihansikkaat.

Eikä kukaan löydä lasta, joka varovasti availee siipiään salaisen maan kallioilla. Häntä he kaikki etsivät. Mutta lapsi on turvassa. Eikä kukaan teistä saa häntä kiinni. Ha-ha.