Tyttö makaa maassa ja vapisee pelosta ja ahdistuksesta. Hän tahtoisi paeta mutta maa itsessään on sitonut hänet kiinni eikä hän voi. Kasvot tanssivat hänen ympärillään mustassa tuulessa. Hän huutaa, mutta multa tukkii hänen suunsa. Veriset kyynelet satavat maahan. ”Hän paha, hän on väärässä,” äänet kuiskivat. Tyttö pakottaa sydämensä vaikenemaan, lakkaamaan kirkumasta loputonta riitasointuaan. Minä… Maailma kaatuu tulvana hänen murenevan sielunsa taakaksi. Minä… Mielen loputtomassa usvassa hän yrittää rakentaa edes yhtä ajatusta kauhunsa sekaan. Kasvojen pimeys nielee kaiken kauniin. Kristalli helähtää särkyessään vasten mustaa aaltoa. Vapautta ei ole olemassa, ei ole mitään tämän vajoavan mielen ulkopuolella. Minä… Tytön kyyneleet ovat ehtyneet. Hän ei jaksa enää taistella maailmaa vastaan murskaantuneen tahtonsa sirpaleilla ja antaa nääntyneen ruumiinsa kulkea aaltojen mukana. Mustuuteen vajoava tyttö on kadonnut kuin häntä ei koskaan olisi ollutkaan. Kasvot muuttuvat korpeiksi ja tanssivat tuulessa yhä kauemmas harmaalle taivaalle. Enkelit satavat alas hohtavista kartanoistaan keskelle hiileksi palavaa maata, joka ennen hohti vihreää ja sinistä. Tytön hiukset ovat merilevää. Korallit peittävät mätänevää ruumista kuin Prinsessan korut. Hän avaa silmänsä ja tyhjistä kuopista uivat hopeiset kalat. Kuin veitset ne leikkaavat mustaa vettä. Tyttö ottaa niitä pyrstöistä kiinni ja nousee. Pintaa ei ole olemassa. Mieli on huvipuiston peili, venyttää ja vääntää. Mustaksi hiiltyneiden puiden oksat taipuvat aallokossa kuin pinnan tuulessa. Tyttö avaa suunsa ja vapauttaa huudon joka on ollut kahlittuna hänen katkenneiden kylkiluidensa takana jo liian kauan. Mutta hän ei saa vertaan enää virtaamaan. Ja hän ruokailee väärinmuodostuneiden enkeleiden kärventyneillä ruumiilla. Elämä on synti ja se tahraa hänet yhä vain liian vahvana.  Antakaa minulle anteeksi. Sydänkäyrä viiltää loputonta haavaa maailmankaikkeuden hauraaseen kylkeen ja hajottaa kaiken edeltään. Tappakaa minut. Hänen huulensa ovat mustat enkeleiden verestä ja hän nuolee ne puhtaiksi ja nauraa. Olkaa niin kilttejä! Ja hän tanssii mustien sulkien seassa yhä ylemmäs kohti… Tappakaa minut!  Naurua. Tappakaa. Hän laulaa. Eikä yksikään ole kuullut niin kaunista laulua. Mutta hän on väärä, hän on syntynyt pahana ja hänen täytyy kuolla. Tytön siniset silmät ovat kadonneet loputtomiin syvyyksiin. Ja hän nauraa loputtomasti omassa kuolleessa maailmassaan. Sydämen syke.

Tappakaa minut. Nyt!