En ollut koskaan ennen matkustanut yksin junalla. Juoksin asemalle, ballerinat puoliksi jalasta pudonneina. Olin niin riippuvainen toisten avusta, en osannut mitään. Aurinko heräili hiljaa ikkunan takana. Äiti oli lähestulkoonpa itkenyt koko automatkan Hyvinkäälle asemalle. Hänen pieni tyttönsä, niin iso että muuttaa jo pian varmaan omilleenkin. Vaikka minulla on vielä vuosi peruskoulua jäljellä, vaikka olin vain matkalla poikaystäväni luo. Poika seisoi laiturilla vastassa, puoliksi piilossa asematunnelin varjoissa, piileksien ihmisiltä. Hänen kasvonsa olivat ensimmäinen asia jonka näin. Juuri se mitä kaipasinkin. Pyörä pompahteli hidastetöyssyissä, minä luotin sokeasti että hän osaa, että hän suojelee minua. Asvaltti kimalsi öisen sateen jäljiltä. Olenhan minä varma että rakastan häntä. Olen. Pyörä työnnettiin suojaan, otin kengät pois eteisessä. Portaat alas, huone oli kellarikerroksessa. Kapea ikkuna katonrajassa laski sisään vain vähän auringonsäteitä, jotka saivat pehmolelujen peittämän lattian näyttämään jotenkin... pyhältä. Paitani oli vain puolittain päällä, ja hänen kätensä vaelsi housujenikin sisällä. Ja minä pelasin Pokèmonia. Nousin paluujunaan, hän itki asemalla. Minä vilkutin hymyillen junan ikkunasta. Yandere, oh god minusta on tulossa yandere! Turengin kohdalla oli kaksinkertainen sateenkaari, jonka pää ei näyttänyt liikkuvan. Se laskeutui suoraan läpi pienen, värittömän talon katon, ja minä tiesin, että siellä asuvat ovat onnellisia. Minä yritin nähdä hänet vielä kun sen oli aivan liian myöhäistä, kun asema oli jo kaukana takana. Kyllä minä rakastan häntä. Olemme mekin pari, hän pelkää ihmisiä eikä tahdo kenenkään tietävän, ja minä räplään Nintendoa väärinä hetkinä, ja nuuhkin kotona villapaitaani johon hänen hajunsa on tarttunut. Hän väittää minulle etten ole hullu. Enkä tiedä mihin uskoa, koko pääni on täynnä punaisenkirjavaa ristiriitaa. En halua enää koskaan viillellä, tiedän miten surulliseksi se tekisi hänet. Mutta olen niin ahdistunut, se on niin vaikeaa, tuntuu kuin se selventäisi pääni sisäistä myrskyä vaikka tiedän ettei se auttaisi. Tappakaa valheet, tappakaa totuus, tuhotkaa kaikki tieltänne. Ja jostain syystä näin unta, että satoi verisiä sikiöitä.