Kotona taas. Yksinäisyys laskeutuu teräspeittona niskaani. Musiikki kiemurtelee hitaasti ympärilläni, tanssii ja koristelee sinertäviä seiniäni.Viikko on mennyt liian nopeasti. Minä rakastan jokaista leiriläistä omalla tavallaan. Ja nyt olen erossa heistä kaikista, Olen niin yksin. Vedän kynsiin uuden mustan lakkakerroksen vain jotten ajattelisi huoneen tyhjyyttä. Ihmiset huutavat kirjaimilla kaipuutaan jokaiseen löytämäänsä paikkaan. Kirjaimet kirkuvat pelkoaan ympäri facebookin etusivua mutta kukaan ei välitä alistettujen kiemuroiden tuskasta. Tietokoneen kaiuttimista kuuluu vielä kaipaamani ihmisen ääni. Jos minun ei sittenkään tarvitsisi mennä yksin ja peloissani nukkumaan.